2.3.2023 | Uutinen
Usein kuulemamme kysymys: mitä maksaa tiedotteen tekeminen tai lähettäminen?
Haluaisitko, että teemme sinulle tiedotteen, mutta hoidat jakelun itse? Tai haluaisitko tehdä itse tiedotteesi mutta sille tehokkaan lehdistöjakelun meidän kauttamme? Vai tarvitsetko koko paketin tekemisestä jakeluun ja mediaseurantaan, joiden lisäksi sinua kiinnostaa myös ammattilaisen analyysi viestintäsi onnistumisesta?
Me emme piilottele tiedotepalveluiden hintoja. Viestintäluotsi tuo markkinoille uuden tavan koota yrityksen tai yhteisön tarvitsema tiedotuspaketti. Tiedotekoneen kytkimillä voit naksutella teille sopivan kokonaisuuden, ja samalla näet, miten valintasi vaikuttavat kokonaishintaan.
Tiedotekoneessa voit valita tiedotteen tekemisen, tiedotejakelun, mediaseurannan ja viestintäammattilaisen tekemän analyysin. Näitä osia on mahdollista valita yhdessä ja erikseen. Lisäksi kappalemäärän voi valita itse. Määrän kasvaessa kappalekohtainen hinta alenee.
Tiedotekone näyttää käyttäjälle alustavan hinnan valitulle paketille, mutta se ei vielä sido mihinkään. Varsinainen sopimus syntyy, kun olemme teihin yhteydessä ja vahvistamme tarjouksen.
Laita kone käyntiin tästä!
21.2.2023 | Case
Saimme Helsingin Sanomien säätiöltä apurahan keväällä 2020 ylioppilaslehtiä koskevaan selvitykseen. Tavoitteena oli tuottaa Suomen ylioppilaskunnille yleishyödyllistä ja kaikkien saatavilla olevaa tietoa ylioppilaslehtien julkaisemista koskevan päätöksenteon tueksi. Keskeisenä käsitteenä oli ylioppilaslehtien journalismin arvon määrittäminen, joka ei ole itsestäänselvyys ehkä muille kuin journalisteille itselleen.
Laajassa projektissa teimme haastatteluita eri puolilla maata, eivätkä pandemian aiheuttamat muuttuvat rajoitukset helpottaneet työtämme. Tiimissämme oli projektin aikana osa-aikainen assistentti, joka oli korvaamaton apu käytännön järjestelyissä. Referenssimateriaalia oli läpikahlattavaksi enemmän kuin tarpeeksi.
Tutkimuskohteina olivat pääasiassa Helsingin, Tampereen, Oulun ja Turun ylioppilaslehdet ja -kunnat, mutta taustatietoa hankittiin aktiivisesti myös muilta kotimaisilta toimijoilta. Vertasimme Suomen tilannetta myös ulkomaalaisiin ylioppilasjulkaisuihin ja näiden kehitykseen.
Selvityksen perusteella ylioppilaslehtien journalismin merkittävin arvo verrattuna ylioppilaskunnanomaan viestintään on kriittisyys yliopistoa, ylioppilaskuntaa ja omaa opiskelijayhteisöä kohtaan eli ”vallan vahtikoirana” toimiminen. Tämä voi aiheuttaa kuitenkin myös konflikteja lehden toisen rahoittajan eli ylioppilaskunnan kanssa.
Tärkeänä arvona pidettiin myös sitä, että yliopistolehdet edustavat opiskelijoiden ääntä omilla paikkakunnillaan ja myös valtakunnallisesti, mitä sarkaa muu media ei kovin kattavasti hoida. Ylioppilaslehtien tulevaisuuteen liittyvä riski on muun muassa lukijasuhteen heikkeneminen. Tämä voi ennen pitkää aiheuttaa ongelmia rahoittajasuhteessa, jos mainostajat ja ylioppilaskunnan päättäjät eivät pidä lehteä enää välttämättömyytenä.
Loppuraportti valmistui toukokuussa 2021, ja se julkistettiin avoimessa webinaarissa, jossa keskusteltiin ylioppilaslehtien tilanteesta. Selvitysraportin voi lukea täältä.
21.2.2023 | Case
Luotsin Pasi Kivioja ja yhteistyökumppanimme VTT, dosentti Petro Poutanen toteuttivat yhdessä Merenkulun säätiön vaikuttavuusarvioinnin syksyllä 2021.
Arviointiraportissa analysoidaan säätiön myöntämiä apurahoja ja tieteellistä vaikuttavuutta. Säätiön hallintoa on haastateltu itsearvioinnin merkeissä ja keskeisten sidosryhmien edustajia ulkopuolisen näkemyksen saamiseksi. Lisäksi on tutkittu Merenkulun säätiön näkyvyyttä mediassa ja sosiaalisessa mediassa.
Selvityksemme perusteella Merenkulun säätiön apuraha on ollut erityisen merkityksellistä juuri tohtorin tutkintoa suorittaneille. Toinen suuri kategoria ovat muut korkeakoulututkinnot. Juuri tutkinnon suorittamista edistävät apurahat ovat siis tärkeä osa rahoitustoimintaa. Näistä apurahansaajista lähes kaikille apurahan merkitys oli myös vähintäänkin keskinkertainen, erityisesti myönteiset arviot korostuivat merenkulkutalouden, meritekniikan ja merioikeuden aloilla.
Säätiö on suhteellisen hyvin tunnettu ja arvostettu niissä piireissä, jotka ovat potentiaalisia apurahansaajia. Tunnettuus kuitenkin heikkenee voimakkaasti tämän ryhmän ulkopuolella.
Säätiön vaikuttavuus näkyy alalla esimerkiksi opetuksen ja tutkimuksen tukemisessa, usein osana jotain suurempaa rahoituskuviota. Säätiön vaikuttavuus yhteiskunnassa näkyy alan toimivuuden kautta, koska alalla on Suomessa edelleen hyvin suuri kansantaloudellinen merkitys. Opinnäytetöihin myönnettävillä stipendeillä taas nähtiin olevan kannustava vaikutus. Säätiön tulisi vastaajien mielestä suunnata tulevaisuudessa voimavarojaan esimerkiksi merenkulkualan vihreän siirtymän, vastuullisuuden ja digitalisaation tukemiseen.
Säätiön vaikuttavuusarvioinnin voi lukea täältä.
14.2.2023 | Uutinen
Viestintäluotsi Oy täytti helmikuussa 10 vuotta. Vaikka firma ei vielä ihan rippikouluiässä olekaan, on kymmenen vuoden merkkipaalu merkittävä pienelle yritykselle. Vuosista viimeiset kolme ovat olleet vaiherikkaita pandemioineen ja sotineen. Markkina on muuttunut ja työteon tapoihin on tullut päivityksiä.
Luotsin arjessa pandemian alku näkyi ensin asiakkaiden peruutuksina ja sitten kiihkeänä projektityönä, kun ryhdyimme tekemään valtakunnallista ylioppilaslehtiselvitystä. Monet ennen läsnäoloa vaatineet haastattelut muuttuivat etäyhteyksien päähän ja rajoitukset sotkivat suunnitelmia. Meidän osakkaiden päivittäisissä rutiineissa muutos ei ollut kovin dramaattinen, sillä olemme alusta saakka tehneet valtaosan työstämme etänä. Nyt tilanteen normalisoiduttua nautimme taas myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneidemme tapaamisesta kasvokkain.
Luotsi on edelleen yrityksenä henkilökohtaista asiantuntemusta tarjoava kumppani, joka ei tingi laadusta. Asiakas saa meillä aina palvelua suoraan huipulta asiantuntijaosakkaaltamme. Olemme halunneet pitää yrityksemme pienenä nimenomaan tästä syystä. Kun vastaamme asiakkaille työstämme henkilökohtaisesti ja kannamme myös liiketoimintamme ylä- ja alamäet vain omilla harteillamme, toimimme omasta mielestämme kaikkein kestävimmällä tavalla. Tämä on juuri sitä vapautta, jota alun perin haimme ja josta nautimme – muutamia unettomia öitä lukuunottamatta.
Jatkamme myös tästä eteenpäin hyväksi havaitulla linjallamme.
14.2.2023 | Tapahtuma
Maineensa voi menettää vain kerran, sen jälkeen kriisiviestinnällä voi lieventää lisätuhoja. Miten toimia, ettei joutuisi mainekriisiin? Entä mitä kohun keskipisteessä tapahtuu, jos sinne kuitenkin joutuu? Miten kriisin aikana ja sen jälkeen pitäisi viestiä?
Teemme valmennusyhteistyötä kriisiviestinnän saralla yrityskoulutuksia myyvän ja markkinoivan Profession kanssa. Luotsin konkari Pasi on tehnyt kriisiviestintää lukuisille yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille. Tule kuulemaan Pasin oppeja etäkoulutukseen 18.4.2023!
Profession järjestämän ”Kriisiviestintää tiukoissa paikoissa – hallitse maine ja median metkut” -koulutuksen sisältöön pääset ilmoittautumaan täällä.
19.2.2020 | Tapahtuma
Viime syksynä ilmestyi Peter Janssonin ja Pasi Kiviojan kirja Tilanne päällä! Suuria uutisia ja arkoja aiheita lehtikuvaajan silmin (Docendo). Janssonin kuvat heräävät nyt eloon 26. helmikuuta avautuvassa valokuvanäyttelyssä Päivälehden museossa. Valokuvanäyttelyssä on esillä myös kuvia, joita ei ole julkaistu kirjassa.
Viidellä vuosikymmenellä uutiskuvia metsästäneen lehtikuvaajan uraan mahtui monenlaisia seikkailuja. Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikkoja, oikeudenkäyntejä, urheilukisoja ja julkkishäitä sekä autolautta Estonian pelastustöitä ja Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä.
Lue lisää täältä.
>> Tilanne päällä! Lehtikuvaaja Peter Jansson uutiskuvien jäljillä -näyttely Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2–4, Helsinki, 26.2.–25.3.2020. Avoinna joka päivä kello 11–17. Vapaa pääsy.
25.10.2019 | Blogi
Meidät ja yrityksemme tuntevat tietävät, että teemme asiakkaillemme kriisiviestintää. Kriisiviestintätoimeksiannot ovat usein todella haastavia ja mielenkiintoisia , joista ei kuitenkaan oikein koskaan pysty puhumaan ulkopuolisille. Nyt sellainen sattui omalle kohdalle ja tässä hieman taustoja tapaukselle.
Sekä Pasi että minä toimimme myös erilaisissa yhdistyksissä ja muissa porukoissa vapaa-ajallamme. Nämä harvemmin joutuvat kriisin ytimeen, mutta sitäkin sattuu. Viimeksi sattui vähän aikaa sitten, kun pursiseurani Merenkävijät, jonka hallituksen puheenjohtajana eli kommodorina toimin joutui mediakohun ytimeen, joka läikkyi aika vahvasti myös somen puolelle.
Kaikki alkoi siitä, kun loppukesästä eräs seuramme jäsen havaitsi, että Makia Clothingin mallistossa oli tarjolla useita tuotteita M-logolla, joka muistutti erehdyttävän paljon Merenkävijöiden omaa, vuonna -23 arkkitehti Oiva Kallion piirtämää logoamme.
Yhteydenotto Makiaan logon käytön lopettamiseksi ei
tuottanut tulosta. Seuraavaksi otimme yhteyttä seuran jäseneen, joka toimi
patentti- ja tekijänoikeusasioiden parissa. Hänen yhteydenottonsa poiki laskelmoivan
ja tylyn kirjeen vastapuolen kalliilta lakiasiantoimistolta. Seuran vastineen
saatuaan, lakiasiaintoimisto kehotti lakiteknisiä termejä luovasti käyttäen pursiseuraa
pysymään vaiti ja varoitti kalliista oikeudellisesta prosessista, johon meillä
ei kenties olisi varaa.
Tässä vaiheessa vastapuolen toiminta oli herättänyt varsin
paljon närää jäsenistössä ja moni halusi tehdä asialle jotain. Joku tai jotkut
jäsenet vinkkasivat Helsingin Sanomien toimitukselle juttuaiheesta. Tämän seurauksena
puhelimeni soi sunnuntaiaamuna.
Tähän asti olin arvioinut jutun kulkevan edellä kertomani
kaavan mukaan. Asian tekeminen julkiseksi oli koko ajan suunnitelmissa, mutta
tässä jäsenistöstä tullut yhteydenotto HS:ään nopeutti prosessia.
Kriisiviestinnässä on tärkeää, että ulos kerrottu tarina on
selkeä, ei muutu ja ennen kaikkea, että se on totta. Tässä suhteessa reilun
kuukauden jatkunut prosessi oli hitsannut pursiseuran porukan yhteen ja kiteyttänyt
yhteisen näkemyksemme. Minun oli siis helppo puhua.
Viestintä rakentuu yleisesti faktojen varaan, mutta kun haluaa viestin todella resonoivan, siinä pitää olla myös tunnetta. Tämä ei ollut tässä tapauksessa kovin vaikeaa, koska logomme käyttö oli mennyt monilla, myös minulla, tunteisiin. Haastattelu sujui faktat läpikäyden ja sitten toimittaja, ammatti-ihmisenä kysyi, miltä tämä kaikki tuntui. Kerroin, miltä minusta oikeasti tuntui. Tämä tuli HS:n artikkelissa hyvin läpi, joka osaltaan auttoi tarinaa leviämään.
Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lehtijutun
(ja sitä seuranneen sosiaalisen median myrskyn) kuvitus, jossa oli rinnakkain Makian
versio ja meidän käytössä oleva logomme kertoi oikeastaan kaikille, mistä pohjimmiltaan
oli kyse. Kriisiviestinnässä on hyvä muistaa kuvien merkitys. Tässä kohtaan se
toimi niin hyvin kuin vain mahdollista.
Vastapuolella oli koko ajan puheyhteys mediaan, jota he
käyttivät hyväkseen. Media toimi tasapuolisesti ja sai myös vastapuolen kommentit.
Tässä suhteessa vastapuolen edustaja pysyi esimerkillisesti tarinassaan, jonka
ydin oli modernin katukulttuurin oikeus inspiroitua ja versioida kaikkea
näkemäänsä. Ainoa vika tässä tarinassa, tai niin kuin hienosti sanotaan –
narratiivin hallussa pitämisessä – oli se, että suuri yleisö ei ollut vastapuolen
kanssa samaa mieltä. Mahdollisuus verrata logoja rinnakkain karisti suurimmalta
osalta uskon hyväntahtoiseen ’versiointiin’.
Juttu oli ilmestynyt HS:n nettisivuilla sunnuntai-iltapäivänä. Se nousi heti luetuimmaksi jutuksi ja pysyi top-3 -listalla melkein vuorokauden. Juttu painettiin myös seuraavan päivän paperilehteen. Heti jutun ilmestyttyä jaoimme sen omiin henkilökohtaisiin ja seuran sosiaalisen median kanaviin. Juttu lähti leviämään keskivaikean pensaspalon nopeudelle. Iltaan mennessä se tuli vastaan joka toisen tutun seinällä ja Twitterissäkin juttu levisi.
Maanantaiaamuna yhteyttä otti Iltalehden toimittaja, jolle kerroin saman tarinan. Iltalehden juttu tuli illemmalla ulos ja oli hyvin näkyvillä. Myös tämä juttu jaettiin sosiaaliseen mediaan.
Maanantaina aloitin mediaseurannan käytössämme olevalla Meltwaterin työkalulla. Aluksi hittejä oli vain muutamia, mutta kohta jutusta oman versionsa olivat tehneet IS, TalSa, HBL, KL ja monet muut mediat. Ja sosiaalinen media takoi hittejä jokaisesta uudesta jutusta.
Olin itse ajatellut kohun laantuvan parissa päivässä, mutta
aihe oli medialle ja yleisölle sen verran herkullinen, että juttuja ilmestyi jatkuvalla
syötöllä. Kuten arvata saattaa, sosiaalisessa mediassa kanavalle sille niin ominainen
noitavaino ja meemitehtailu. Juttu generoi kuin itsekseen vettä omaan myllyynsä.
Keskiviikkona meihin oltiin yhteydessä sovinnon merkeissä. Merenkävijöillä ei ollut halua riidellä asiasta ja vastapuolellakin oli aito halu päästä pois otsikoista. Asia sovittiin nopeasti ja pursiseura tiedotti perjantaiaamuna sovinnon syntymisestä oikein STT-tiedotepalvelulla lähetetyllä lehdistötiedotteella. Tiedote itsessään oli verraten niukkasanainen, mutta tästä huolimatta se meni läpi kaikissa kanavissa, jotka olivat juttua käsitelleet.
Seuraavan viikonlopun aikana kohu laantui ja palasimme
päiväjärjestykseen.
Mitä tästä sitten opittiin?
Oikeuksistaan pitää olla tietoinen ja niitä pitää puolustaa.
Nykymaailmassa vallitsee usein vahvimman oikeus, ja se toteutuu juuri niin
kauan, kun vastarinta on olematonta. Hakematta tulee mieleen pihan
kiusaajakovikset, jotka mellestivät juuri niin pitkään, kunnes joku uskalsi
nousta vastarintaan.
Kun puhutaan tekijänoikeuksista, on hyvä selvittää oikeudet
juurta jaksain.
Media on hyvä yhteistyökumppani. Median tehtävä on välittää
tietoa ja toimittaja etsii aina hyvää juttua. Jos sinulla on asia, jonka haluat
julki, pue se hyvän tarinan muotoon.
Vältä oikeusjuttuja. Tuttu lakimies on sanonut minulle
joskus, että oikeusjutuissa rikastuvat vain lakimiehet.
Hyvä tarina ja tunne toimii mediassa ja varsinkin
sosiaalisessa mediassa. SoMe toimii syyttäjänä, lautamiehenä, tuomarina ja
pyövelinä. Tämä toimii kumminkin päin – se osapuoli, jonka tarina resonoi
paremmin, saa ilmaherruuden. Toisen maine kärsii. Ja maine on rahanarvoista.
Jos olet yritys, olet yksityishenkilöä huomattavasti vapaampaa riistaa. Vastuullinen yritys toimii niin, ettei kriisejä pitäisi syntyä ainakaan oman toiminnan vuoksi. Mutta jos jotain nyt sattuisikin, vastuullinen yritys on tehnyt ennakkoon riskikartoituksen, laatinut yhdessä asiantuntijan kanssa kriisiviestintäsuunnitelman ja -valmiuden. Vastuullinen yritys harjoittelee kriisin varalta. Valmistautuneessa yrityksessä kriisiviestinnän linja ja työnjako on selkeä. Vastuullinen ja valmistautunut kriisiviestiä kertoo faktat eikä valehtele.
Otto Aalto
27.9.2019 | Tapahtuma
Pasi Kiviojan ja Peter Janssonin Tilanne päällä! -kirja julkistetaan Helsingin Oodi-kirjaston Maijansalissa perjantaina 18. lokakuuta kello 11-12. Tilaisuus on avoin yleisölle. Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa suoraan kustantaja Docendolta. Ilmoittaudu Facebook-tapahtumaan tästä.
Tilaa kirja esim. Docendon verkkokaupasta.
”No, Jansson, mikä se on päivän uutinen?” uteli puhemies Sauli Niinistö usein eduskunnan kahvilan pöydässä lehtikuvaaja Peter Janssonilta, kun hän halusi päästä jyvälle median puuhista.
Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikoille, oikeudenkäynteihin, urheilukisoihin ja julkkishäihin. Hän todisti objektiivinsa läpi autolautta Estonian pelastustöitä, Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä ja presidentti Urho Kekkosen viimeistä matkaanlähtöä ruumisautossa Tamminiemestä.
Nopealiikkeinen uutiskuvaaja liikkui yhtä sulavasti niin politiikan kulisseissa kuin Etiopian nälkäleireilläkin. Jotenkin Jansson onnistui aina löytämään itsensä erikoisista paikoista – kuten istumasta iltaa presidentin ja pääministerin kanssa Mäntyniemessä, juoksemassa takaperin pikakiituri Carl Lewisin edessä tai poliisin kiinniottamana rikospaikalla.
Jansson näki ja koki paljon sellaista, mitä on median vaikea esittää ja mistä ei oikein haluta puhua. Alastomuus, seksuaalisuus, kuolleiden näyttäminen, viranomaisten toiminta, sosiaaliset ongelmat, toimittajien ja poliitikkojen suhde, media itse… Kirjan tekijät pohtivat, mistä nämä tabut syntyvät ja miten kuvaaja niitä käsittelee. Samalla kirja luo läpileikkauksen uutiskuvaajan työn ja valokuvaustekniikan muutoksesta median murroksessa.
Lehtikuvaaja Peter Janssonin (s. 1952) ura alkoi Hufvudstadsbladetista vuonna 1974. Hän siirtyi Lehtikuvaan 1977 ja freelanceriksi 1986. Jansson on kuvannut uutistapahtumia muun muassa Helsingin Sanomille, Uudelle Suomelle, Ilta-Sanomille, Iltalehdelle, Pressfotolle, Dagens Nyheterille ja ruotsalaisille iltapäivälehdille. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2015.
Pasi Kivioja (s. 1974) työskenteli toimittajana Janssonin kanssa Ilta-Sanomissa vuosina 2000–2009. Nykyisin Kivioja toimii viestintäyrittäjänä, vapaana kirjoittajana ja kolumnistina muun muassa Suomen Kuvalehdessä. Hän toimi Julkisen sanan neuvoston jäsenenä 2014–2017 ja kautensa loppuajan myös toisena varapuheenjohtajana. Kivioja väitteli iltapäivälehtien ja median murroksesta Tampereen yliopistossa ja valmistui yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2019.
20.5.2019 | Case
Viestintäluotsi on vastannut Automaatioväylä-lehden tuottamisesta
jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin lehdelle luotiin uusi konsepti. Nykyisin
lehden päätoimittajana toimii Luotsin Otto Aalto.
Automaatioväylän toimituksen tukena on aktiivinen
toimitusneuvosto, jonka kanssa juttuja ideoidaan. Toimituksen eli Luotisin
tehtävänä on paitsi olla vastuullinen päätoimittaja, neuvoa ja auttaa avustajia
ja asiantuntijoita jutunteossa. Lisäksi toimitus tekee itse jonkin verran
juttuja. Lehteen hyväksytyt jutut editoidaan, jotta lehden sisällön
journalistinen laatu säilyy. Tekijät hankkivat kuvamateriaalia yhdessä
toimituksen kanssa ja tähän kiinnitetään Automaatioväylässä jatkuvasti
huomiota.
Päätoimittajan tehtävänä on myös valvoa lehden ulkoasua ja
toimia neuvonantajana lehden taitossa. Lehden ulkoasu kehittyy jatkuvasti. Automaatioväylä
ilmestyy paperisena ja siitä tehdään lisäksi näköislehti Automaatioväylän verkkosivuille.
Automaatioväylällä on vankka asema automaatioalan asiantuntijoiden ja
valmistajien keskuudessa. Tämä on pitkälti toimitusneuvoston ja lehden
toimituksen yhteisten, määrätietoisten ponnistelujen tulosta.
Automaatioväylän päätoimittaja/asiakas/tuottajamalli on hyvä
esimerkki kustannustehokkaasta tavasta tehdä julkaisuja. Konsepti sopii
kaikenlaisiin julkaisuihin, jossa voidaan yhdistää asiakkaan asiantuntemus ja
suhteet Luotsin journalistiseen osaamiseen.
19.3.2019 | Blogi
Miltä kuulostaa sana ”asiantuntijabrändi”? Näen edessäni epäuskoisen joukon akateemisia asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka yrittävät olla vääntelemättä kasvojaan liikaa. Vihdoin joku nostaa kätensä ylös ja kommentoi: ”Eikös brändien avulla myydä halpaa makkaraa?”
Asiantuntijat ovat ihmisiä ja persoonia, miksi heitä pitäisi brändätä? Tosiasia on, että huikeatkaan akateemiset näytöt ja tutkimukseen perustuvat faktat eivät riitä erottautumiseen digitalisoituneessa mediaympäristössä. Medioiden täyttämässä yhteiskunnassa vaikuttamisesta eri viestintäkanavissa on tullut keskeinen taito myös asiantuntija-ammateissa toimiville.
Korkeasti koulutetut oman alansa asiantuntijat ovat saaneet huomata, kuinka sosiaalinen media nostaa esille itseoppineita asiantuntijoita. Taitavat viestijät osaavat herättää tunteet ja saada ihmiset liikkeelle verkon yhteisöllisissä kanavissa, joissa mielipiteitä muokataan ja luodaan. Yhteiskunnallisen keskustelun tila uhkaa täyttyä voimakkaasti tunteisiin vetoavista sisällöistä, disinformaatiosta ja yksipuolisista kärjistyksistä. Sanavalmiin, näkemyksellisen ja kriittisen asiantuntijayhteisön rakentaminen digitaaliseen mediaympäristöön on asiantuntijaviestinnän missio.
Tässä työssä asiantuntijabrändi eli se, millaisena asiantuntija tunnetaan ja nähdään, antaa etulyöntiaseman. Hyvä brändi on vetovoimainen ja auttaa tuomaan omat argumentit näkyvälle sijalle. Kuuntelemme niitä, ketkä tunnemme ja keihin luotamme.
Mutta eihän brändääminen kiinnosta asiantuntijoita? Haastattelin elokuussa 2019 ilmestyvää asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa -opaskirjaa varten suomalaisia oman alansa asiantuntijoita sosiaalisen median käytöstä ja asiantuntijabrändäämisestä. Harva heistä puhuu brändäämisestä, mutta kukaan ei kiistä vetovoimaisen persoonan merkitystä, kun puhutaan faktatiedon puolustamisesta.
Sama kokemus minulle on syntynyt useita satoja akateemisia asiantuntijoita kouluttaessani. Moni heistä kaipaa keinoja rakentaa näkyvyyttä ja tuoda omaa osaamistaan kiteyttäen ja populaarissa muodossa esille. Moni heistä kaipaa myös kollegiaalista tukea: lisää kannuksensa somen ulkopuolella hankkineita asiantuntijoita sosiaalisen median kanaviin!
Asiantuntijabrändin rakentamisessa pääsee helposti alkuun. Ei tarvitse kuin tarkistaa, että itsestä löytyy asialliset tiedot helposti verkosta etsimällä. Samalla voi varmistaa, että oma ”hissipuhe” eri profiileissa vastaa sitä, millä sanoilla haluaa tulla löydetyksi verkosta. Mistä haluan että minut tunnetaan? Mikä on osaamiseni kova ydin?
Lisäksi voi pohtia, pitäisikö sosiaaliseen mediaan uhrata aikaa esimerkiksi tunti viikossa. Mitä siitä voisi hyötyä? Ehkä verkostoja, uusia ideoita, kutsu seminaariin puhumaan tai vaikkapa haastattelupyyntö medialta? Kaikki on mahdollista, mutta tavoitteet kannattaa asettaa.
Ja vaikka taustaorganisaatio uran varrella vaihtuisikin, hyvä asiantuntijabrändi säilyy asiantuntijalla itsellään kehittyen ja hioutuen uran varrella.
Kirjoittaja Petro Poutanen on valtiotieteiden tohtori ja yrittäjä. Petrolla on pitkä kokemus johdon ja asiantuntijoiden valmentamisesta erityisesti strategisen vaikuttamisen kysymyksissä. Hän toimii datalähtöisen vaikuttamisviestinnän parissa perustamassaan Optifluence Oy:ssä. Hän on Viestintäluotsin yhteistyökumppani asiantuntijaviestinnän koulutuksissa ja vaikuttavuusarvioinneissa.