Tilanne päällä! -näyttely Päivälehden museossa 26.2.-25.3.2020

Tilanne päällä! -näyttely Päivälehden museossa 26.2.-25.3.2020

Viime syksynä ilmestyi Peter Janssonin ja Pasi Kiviojan kirja Tilanne päällä! Suuria uutisia ja arkoja aiheita lehtikuvaajan silmin (Docendo). Janssonin kuvat heräävät nyt eloon 26. helmikuuta avautuvassa valokuvanäyttelyssä Päivälehden museossa. Valokuvanäyttelyssä on esillä myös kuvia, joita ei ole julkaistu kirjassa.

Viidellä vuosikymmenellä uutiskuvia metsästäneen lehtikuvaajan uraan mahtui monenlaisia seikkailuja. Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikkoja, oikeudenkäyntejä, urheilukisoja ja julkkishäitä sekä autolautta Estonian pelastustöitä ja Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä.

Lue lisää täältä.

>> Tilanne päällä! Lehtikuvaaja Peter Jansson uutiskuvien jäljillä -näyttely Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2–4, Helsinki, 26.2.–25.3.2020. Avoinna joka päivä kello 11–17. Vapaa pääsy.

Kriisin ytimessä

Kriisin ytimessä

Meidät ja yrityksemme tuntevat tietävät, että teemme asiakkaillemme kriisiviestintää. Kriisiviestintätoimeksiannot ovat usein todella haastavia ja mielenkiintoisia , joista ei kuitenkaan oikein koskaan pysty puhumaan ulkopuolisille. Nyt sellainen sattui omalle kohdalle ja tässä hieman taustoja tapaukselle.

Sekä Pasi että minä toimimme myös erilaisissa yhdistyksissä ja muissa porukoissa vapaa-ajallamme. Nämä harvemmin joutuvat kriisin ytimeen, mutta sitäkin sattuu. Viimeksi sattui vähän aikaa sitten, kun pursiseurani Merenkävijät, jonka hallituksen puheenjohtajana eli kommodorina toimin joutui mediakohun ytimeen, joka läikkyi aika vahvasti myös somen puolelle.

Kaikki alkoi siitä, kun loppukesästä eräs seuramme jäsen havaitsi, että Makia Clothingin mallistossa oli tarjolla useita tuotteita M-logolla, joka muistutti erehdyttävän paljon Merenkävijöiden omaa, vuonna -23 arkkitehti Oiva Kallion piirtämää logoamme.

Yhteydenotto Makiaan logon käytön lopettamiseksi ei tuottanut tulosta. Seuraavaksi otimme yhteyttä seuran jäseneen, joka toimi patentti- ja tekijänoikeusasioiden parissa. Hänen yhteydenottonsa poiki laskelmoivan ja tylyn kirjeen vastapuolen kalliilta lakiasiantoimistolta. Seuran vastineen saatuaan, lakiasiaintoimisto kehotti lakiteknisiä termejä luovasti käyttäen pursiseuraa pysymään vaiti ja varoitti kalliista oikeudellisesta prosessista, johon meillä ei kenties olisi varaa.

Tässä vaiheessa vastapuolen toiminta oli herättänyt varsin paljon närää jäsenistössä ja moni halusi tehdä asialle jotain. Joku tai jotkut jäsenet vinkkasivat Helsingin Sanomien toimitukselle juttuaiheesta. Tämän seurauksena puhelimeni soi sunnuntaiaamuna.

Tähän asti olin arvioinut jutun kulkevan edellä kertomani kaavan mukaan. Asian tekeminen julkiseksi oli koko ajan suunnitelmissa, mutta tässä jäsenistöstä tullut yhteydenotto HS:ään nopeutti prosessia.

Kriisiviestinnässä on tärkeää, että ulos kerrottu tarina on selkeä, ei muutu ja ennen kaikkea, että se on totta. Tässä suhteessa reilun kuukauden jatkunut prosessi oli hitsannut pursiseuran porukan yhteen ja kiteyttänyt yhteisen näkemyksemme. Minun oli siis helppo puhua.

Viestintä rakentuu yleisesti faktojen varaan, mutta kun haluaa viestin todella resonoivan, siinä pitää olla myös tunnetta. Tämä ei ollut tässä tapauksessa kovin vaikeaa, koska logomme käyttö oli mennyt monilla, myös minulla, tunteisiin. Haastattelu sujui faktat läpikäyden ja sitten toimittaja, ammatti-ihmisenä kysyi, miltä tämä kaikki tuntui. Kerroin, miltä minusta oikeasti tuntui. Tämä tuli HS:n artikkelissa hyvin läpi, joka osaltaan auttoi tarinaa leviämään.

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lehtijutun (ja sitä seuranneen sosiaalisen median myrskyn) kuvitus, jossa oli rinnakkain Makian versio ja meidän käytössä oleva logomme kertoi oikeastaan kaikille, mistä pohjimmiltaan oli kyse. Kriisiviestinnässä on hyvä muistaa kuvien merkitys. Tässä kohtaan se toimi niin hyvin kuin vain mahdollista.

Vastapuolella oli koko ajan puheyhteys mediaan, jota he käyttivät hyväkseen. Media toimi tasapuolisesti ja sai myös vastapuolen kommentit. Tässä suhteessa vastapuolen edustaja pysyi esimerkillisesti tarinassaan, jonka ydin oli modernin katukulttuurin oikeus inspiroitua ja versioida kaikkea näkemäänsä. Ainoa vika tässä tarinassa, tai niin kuin hienosti sanotaan – narratiivin hallussa pitämisessä – oli se, että suuri yleisö ei ollut vastapuolen kanssa samaa mieltä. Mahdollisuus verrata logoja rinnakkain karisti suurimmalta osalta uskon hyväntahtoiseen ’versiointiin’.

Juttu oli ilmestynyt HS:n nettisivuilla sunnuntai-iltapäivänä. Se nousi heti luetuimmaksi jutuksi ja pysyi top-3 -listalla melkein vuorokauden. Juttu painettiin myös seuraavan päivän paperilehteen. Heti jutun ilmestyttyä jaoimme sen omiin henkilökohtaisiin ja seuran sosiaalisen median kanaviin. Juttu lähti leviämään keskivaikean pensaspalon nopeudelle. Iltaan mennessä se tuli vastaan joka toisen tutun seinällä ja Twitterissäkin juttu levisi.

Maanantaiaamuna yhteyttä otti Iltalehden toimittaja, jolle kerroin saman tarinan. Iltalehden juttu tuli illemmalla ulos ja oli hyvin näkyvillä. Myös tämä juttu jaettiin sosiaaliseen mediaan.

Maanantaina aloitin mediaseurannan käytössämme olevalla Meltwaterin työkalulla. Aluksi hittejä oli vain muutamia, mutta kohta jutusta oman versionsa olivat tehneet IS, TalSa, HBL, KL ja monet muut mediat. Ja sosiaalinen media takoi hittejä jokaisesta uudesta jutusta.

Olin itse ajatellut kohun laantuvan parissa päivässä, mutta aihe oli medialle ja yleisölle sen verran herkullinen, että juttuja ilmestyi jatkuvalla syötöllä. Kuten arvata saattaa, sosiaalisessa mediassa kanavalle sille niin ominainen noitavaino ja meemitehtailu. Juttu generoi kuin itsekseen vettä omaan myllyynsä.

Keskiviikkona meihin oltiin yhteydessä sovinnon merkeissä. Merenkävijöillä ei ollut halua riidellä asiasta ja vastapuolellakin oli aito halu päästä pois otsikoista. Asia sovittiin nopeasti ja pursiseura tiedotti perjantaiaamuna sovinnon syntymisestä oikein STT-tiedotepalvelulla lähetetyllä lehdistötiedotteella. Tiedote itsessään oli verraten niukkasanainen, mutta tästä huolimatta se meni läpi kaikissa kanavissa, jotka olivat juttua käsitelleet.

Seuraavan viikonlopun aikana kohu laantui ja palasimme päiväjärjestykseen.

Mitä tästä sitten opittiin?

Oikeuksistaan pitää olla tietoinen ja niitä pitää puolustaa. Nykymaailmassa vallitsee usein vahvimman oikeus, ja se toteutuu juuri niin kauan, kun vastarinta on olematonta. Hakematta tulee mieleen pihan kiusaajakovikset, jotka mellestivät juuri niin pitkään, kunnes joku uskalsi nousta vastarintaan.

Kun puhutaan tekijänoikeuksista, on hyvä selvittää oikeudet juurta jaksain.

Media on hyvä yhteistyökumppani. Median tehtävä on välittää tietoa ja toimittaja etsii aina hyvää juttua. Jos sinulla on asia, jonka haluat julki, pue se hyvän tarinan muotoon.

Vältä oikeusjuttuja. Tuttu lakimies on sanonut minulle joskus, että oikeusjutuissa rikastuvat vain lakimiehet.

Hyvä tarina ja tunne toimii mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa. SoMe toimii syyttäjänä, lautamiehenä, tuomarina ja pyövelinä. Tämä toimii kumminkin päin – se osapuoli, jonka tarina resonoi paremmin, saa ilmaherruuden. Toisen maine kärsii. Ja maine on rahanarvoista.

Jos olet yritys, olet yksityishenkilöä huomattavasti vapaampaa riistaa. Vastuullinen yritys toimii niin, ettei kriisejä pitäisi syntyä ainakaan oman toiminnan vuoksi. Mutta jos jotain nyt sattuisikin, vastuullinen yritys on tehnyt ennakkoon riskikartoituksen, laatinut yhdessä asiantuntijan kanssa kriisiviestintäsuunnitelman ja -valmiuden. Vastuullinen yritys harjoittelee kriisin varalta. Valmistautuneessa yrityksessä kriisiviestinnän linja ja työnjako on selkeä. Vastuullinen ja valmistautunut kriisiviestiä kertoo faktat eikä valehtele.

Otto Aalto

Tilanne päällä -kirjan julkistustilaisuus Oodissa 18.10.

Tilanne päällä -kirjan julkistustilaisuus Oodissa 18.10.

Pasi Kiviojan ja Peter Janssonin Tilanne päällä! -kirja julkistetaan Helsingin Oodi-kirjaston Maijansalissa perjantaina 18. lokakuuta kello 11-12. Tilaisuus on avoin yleisölle. Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa suoraan kustantaja Docendolta. Ilmoittaudu Facebook-tapahtumaan tästä.

Tilaa kirja esim. Docendon verkkokaupasta.

”No, Jansson, mikä se on päivän uutinen?” uteli puhemies Sauli Niinistö usein eduskunnan kahvilan pöydässä lehtikuvaaja Peter Janssonilta, kun hän halusi päästä jyvälle median puuhista.

Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikoille, oikeudenkäynteihin, urheilukisoihin ja julkkishäihin. Hän todisti objektiivinsa läpi autolautta Estonian pelastustöitä, Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä ja presidentti Urho Kekkosen viimeistä matkaanlähtöä ruumisautossa Tamminiemestä.

Nopealiikkeinen uutiskuvaaja liikkui yhtä sulavasti niin politiikan kulisseissa kuin Etiopian nälkäleireilläkin. Jotenkin Jansson onnistui aina löytämään itsensä erikoisista paikoista – kuten istumasta iltaa presidentin ja pääministerin kanssa Mäntyniemessä, juoksemassa takaperin pikakiituri Carl Lewisin edessä tai poliisin kiinniottamana rikospaikalla.

Jansson näki ja koki paljon sellaista, mitä on median vaikea esittää ja mistä ei oikein haluta puhua. Alastomuus, seksuaalisuus, kuolleiden näyttäminen, viranomaisten toiminta, sosiaaliset ongelmat, toimittajien ja poliitikkojen suhde, media itse… Kirjan tekijät pohtivat, mistä nämä tabut syntyvät ja miten kuvaaja niitä käsittelee. Samalla kirja luo läpileikkauksen uutiskuvaajan työn ja valokuvaustekniikan muutoksesta median murroksessa.

Lehtikuvaaja Peter Janssonin (s. 1952) ura alkoi Hufvudstadsbladetista vuonna 1974. Hän siirtyi Lehtikuvaan 1977 ja freelanceriksi 1986. Jansson on kuvannut uutistapahtumia muun muassa Helsingin Sanomille, Uudelle Suomelle, Ilta-Sanomille, Iltalehdelle, Pressfotolle, Dagens Nyheterille ja ruotsalaisille iltapäivälehdille. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2015.

Pasi Kivioja (s. 1974) työskenteli toimittajana Janssonin kanssa Ilta-Sanomissa vuosina 2000–2009. Nykyisin Kivioja toimii viestintäyrittäjänä, vapaana kirjoittajana ja kolumnistina muun muassa Suomen Kuvalehdessä. Hän toimi Julkisen sanan neuvoston jäsenenä 2014–2017 ja kautensa loppuajan myös toisena varapuheenjohtajana. Kivioja väitteli iltapäivälehtien ja median murroksesta Tampereen yliopistossa ja valmistui yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2019.

Ketterä tapa tehdä julkaisuja

Viestintäluotsi on vastannut Automaatioväylä-lehden tuottamisesta jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin lehdelle luotiin uusi konsepti. Nykyisin lehden päätoimittajana toimii Luotsin Otto Aalto.

Automaatioväylän toimituksen tukena on aktiivinen toimitusneuvosto, jonka kanssa juttuja ideoidaan. Toimituksen eli Luotisin tehtävänä on paitsi olla vastuullinen päätoimittaja, neuvoa ja auttaa avustajia ja asiantuntijoita jutunteossa. Lisäksi toimitus tekee itse jonkin verran juttuja. Lehteen hyväksytyt jutut editoidaan, jotta lehden sisällön journalistinen laatu säilyy. Tekijät hankkivat kuvamateriaalia yhdessä toimituksen kanssa ja tähän kiinnitetään Automaatioväylässä jatkuvasti huomiota.

Päätoimittajan tehtävänä on myös valvoa lehden ulkoasua ja toimia neuvonantajana lehden taitossa. Lehden ulkoasu kehittyy jatkuvasti. Automaatioväylä ilmestyy paperisena ja siitä tehdään lisäksi näköislehti Automaatioväylän verkkosivuille. Automaatioväylällä on vankka asema automaatioalan asiantuntijoiden ja valmistajien keskuudessa. Tämä on pitkälti toimitusneuvoston ja lehden toimituksen yhteisten, määrätietoisten ponnistelujen tulosta.

Automaatioväylän päätoimittaja/asiakas/tuottajamalli on hyvä esimerkki kustannustehokkaasta tavasta tehdä julkaisuja. Konsepti sopii kaikenlaisiin julkaisuihin, jossa voidaan yhdistää asiakkaan asiantuntemus ja suhteet Luotsin journalistiseen osaamiseen.

Asiantuntija – brändäys ei ole naurun asia

Asiantuntija – brändäys ei ole naurun asia

Miltä kuulostaa sana ”asiantuntijabrändi”? Näen edessäni epäuskoisen joukon akateemisia asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka yrittävät olla vääntelemättä kasvojaan liikaa. Vihdoin joku nostaa kätensä ylös ja kommentoi: ”Eikös brändien avulla myydä halpaa makkaraa?”

Asiantuntijat ovat ihmisiä ja persoonia, miksi heitä pitäisi brändätä? Tosiasia on, että huikeatkaan akateemiset näytöt ja tutkimukseen perustuvat faktat eivät riitä erottautumiseen digitalisoituneessa mediaympäristössä. Medioiden täyttämässä yhteiskunnassa vaikuttamisesta eri viestintäkanavissa on tullut keskeinen taito myös asiantuntija-ammateissa toimiville.

Korkeasti koulutetut oman alansa asiantuntijat ovat saaneet huomata, kuinka sosiaalinen media nostaa esille itseoppineita asiantuntijoita. Taitavat viestijät osaavat herättää tunteet ja saada ihmiset liikkeelle verkon yhteisöllisissä kanavissa, joissa mielipiteitä muokataan ja luodaan. Yhteiskunnallisen keskustelun tila uhkaa täyttyä voimakkaasti tunteisiin vetoavista sisällöistä, disinformaatiosta ja yksipuolisista kärjistyksistä. Sanavalmiin, näkemyksellisen ja kriittisen asiantuntijayhteisön rakentaminen digitaaliseen mediaympäristöön on asiantuntijaviestinnän missio.

Tässä työssä asiantuntijabrändi eli se, millaisena asiantuntija tunnetaan ja nähdään, antaa etulyöntiaseman. Hyvä brändi on vetovoimainen ja auttaa tuomaan omat argumentit näkyvälle sijalle. Kuuntelemme niitä, ketkä tunnemme ja keihin luotamme.

Mutta eihän brändääminen kiinnosta asiantuntijoita? Haastattelin elokuussa 2019 ilmestyvää asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa -opaskirjaa varten suomalaisia oman alansa asiantuntijoita sosiaalisen median käytöstä ja asiantuntijabrändäämisestä. Harva heistä puhuu brändäämisestä, mutta kukaan ei kiistä vetovoimaisen persoonan merkitystä, kun puhutaan faktatiedon puolustamisesta.

Sama kokemus minulle on syntynyt useita satoja akateemisia asiantuntijoita kouluttaessani. Moni heistä kaipaa keinoja rakentaa näkyvyyttä ja tuoda omaa osaamistaan kiteyttäen ja populaarissa muodossa esille. Moni heistä kaipaa myös kollegiaalista tukea: lisää kannuksensa somen ulkopuolella hankkineita asiantuntijoita sosiaalisen median kanaviin!

Asiantuntijabrändin rakentamisessa pääsee helposti alkuun. Ei tarvitse kuin tarkistaa, että itsestä löytyy asialliset tiedot helposti verkosta etsimällä. Samalla voi varmistaa, että oma ”hissipuhe” eri profiileissa vastaa sitä, millä sanoilla haluaa tulla löydetyksi verkosta. Mistä haluan että minut tunnetaan? Mikä on osaamiseni kova ydin?

Lisäksi voi pohtia, pitäisikö sosiaaliseen mediaan uhrata aikaa esimerkiksi tunti viikossa. Mitä siitä voisi hyötyä? Ehkä verkostoja, uusia ideoita, kutsu seminaariin puhumaan tai vaikkapa haastattelupyyntö medialta? Kaikki on mahdollista, mutta tavoitteet kannattaa asettaa.

Ja vaikka taustaorganisaatio uran varrella vaihtuisikin, hyvä asiantuntijabrändi säilyy asiantuntijalla itsellään kehittyen ja hioutuen uran varrella.

Kirjoittaja Petro Poutanen on valtiotieteiden tohtori ja yrittäjä. Petrolla on pitkä kokemus johdon ja asiantuntijoiden valmentamisesta erityisesti strategisen vaikuttamisen kysymyksissä. Hän toimii datalähtöisen vaikuttamisviestinnän parissa perustamassaan Optifluence Oy:ssä. Hän on Viestintäluotsin yhteistyökumppani asiantuntijaviestinnän koulutuksissa ja vaikuttavuusarvioinneissa.

Itä-Suomen yliopiston some-koulutus

Mitä teimme? Luotsi koulutti Itä-Suomen yliopiston tutkijoita sosiaalisen median saloihin kolmena päivänä Kuopiossa.

Miten? Koulutus toteutettiin webinaarina eli etäopetuksena, jossa yliopisto vastasi tekniikasta ja kouluttaja sisällöstä. Ensimmäinen päivä oli suunnattu somen aloittelijoille, ja kahtena muuna päivänä tarkasteltiin somen hyötyjä tutkijalle pintaa syvemmältä. Vuorovaikutus osallistujien ja kouluttajan välillä tapahtui yliopiston sisäisen chatin ja Twitterin välityksellä.

Milloin? Suomenkielinen koulutus toteutettiin helmikuussa 2019. Vastaava englanninkielinen koulutusjakso on tulossa toukokuussa 2019.

Miten meni? Ilmoittautuneita koulutukseen oli yli sata, ja aktiivisuus koulutuksen aikana erittäin vilkasta. Koulutuksen sisältöä voi edelleen tarkastella Twitterissä aihetunnisteella #uefsome. Tässä muutama palaute koulutuksesta:

 



Turun ylioppilaslehden formaattiselvitys

Mitä teimme? Luotsi osallistui kevättalvella 2018 tarjouskilpailuun Turun ylioppilaslehden formaattiselvityksestä ja voitti kilpailun. Pasi Kivioja ja Otto Aalto toteuttivat laajan selvityksen eri formaattivaihtoehtojen vaikutuksista lehden talouteen, tavoittavuuteen ja merkityksestä turkulaiselle ylioppilaselämälle. Turun ylioppilaslehti tavoittaa suuren osan opiskelijoista Turun, Porin ja Rauman kampuksilla. Se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja sen painos normaalisti yli 7000 ja kaksi kertaa vuodessa kaupunkijakelun yhteydessä lehteä painetaan 11 800 kappaletta.

Miten? Turun ylioppilaslehden taustat ja asiakkaan antamat tavoitteet käytiin läpi. Tutustuimme Tylkkärin toimitukseen ja kävimme läpi lehtien sisällöt, painosmäärät ja jakelun. Muodostimme kolme erilaista skenaariota, joiden puitteissa kävimme läpi eri formaattivaihtoehtojen vaikutusta lehden talouteen ja relevanssiin kohdeyleisölleen. Käytössä oli tuore lehden lukijatutkimus. Haastattelimme muiden Suomessa ilmestyvien ylioppilaslehtien päätoimittajat ja hankimme tietoa erilaisten formaattimuutosten vaikutuksesta lehtiin. Lisäksi haastateltiin otos lehden ilmoittajia, ilmoitusmyynti sekä kävimme läpi ilmoitusasiakkaiden toiveita medialle.

Milloin? Projekti alkoi huhtikuussa 2018. Asiakas sai raportin käyttöönsä elokuun lopussa ja se esiteltiin ylioppilaskunnan edustajistolle syyskuussa 2018.

Tulokset: Kerätyn tiedon ja sen analyysin pohjalta kävimme läpi kolme todennäköisintä skenaariota: lehden ilmestyminen jatkuu nykyisellään, lehti siirtyy kokonaan nettiin tai lehden ilmestyminen harvenee ja panostus nettiin kasvaa. Tutkimuksessa kävi ilmi se, että Turun ylioppilaslehti on arvostettu ja luettu julkaisu opiskelijoiden ja alumnien keskuudessa ja että se kulkee median murroksesta poikkeavaa polkua. Rajut formaattimuutokset saattaisivat vaarantaa kiinteän lehti-lukijasuhteen sekä tavoittavuuden. Formaattimuutoksilla ei myöskään ole saavutettavissa suuria säästöjä. Sekä ilmoittajat että lukijat olivat tyytyväisiä lehden tavoittavuuteen.

Tunnettuus syntyy medianäkyvyydellä – analyysi auttaa ymmärtämään, millainen viestintä tehoaa

Medianäkyvyysanalyysit ovat osa vaikuttavuusarviointiamme. Voimme toteuttaa medianäkyvyysanalyysin myös erillisprojektina. Analysoimme organisaationne viestinnän onnistumista ja annamme kehitysehdotuksia viestinnän tehostamiseksi sekä tunnettuuden ja profiilin kirkastamiseksi. Meillä on pitkä kokemus median ja viestinnän parissa toimimisesta.

Oheiseen kuvioon on poimittu esimerkinomaisesti muutaman säätiön ja rahaston medianäkyvyys aikaväliltä 21.3.2017-21.3.2018 (näkymän kokoa voit suurentaa ja pienentää painamalla ctrl+ ja ctrl-). Säätiöt ovat erikokoisia ja toimivat keskenään hieman erityyppisillä aloilla, minkä vuoksi uutiskynnyskin on jokaisella toimijalla hieman eri korkeudella. Näistä kuvaajaan valituista toimijoista eniten uutisosumia kuluneelta vuodelta on Koneen Säätiöllä, 341 kappaletta.

Tässä on tarkasteltu organisaation nimen esiintymistä verkon uutismedioissa käytössämme olevalla mediaseurantatyökalulla. Seuranta kattaa kaikki verkossa julkaisevat uutismediat. Voimme tutkia myös hankekohtaista medianäkyvyyttä, analysoida kilpailijoiden toimintaa, kaivautua syvemmälle mediahistoriaan ja tarvittaessa selvittää näkyvyyttä myös printtimediassa. Näin toimimme Helsingin Sanomain Säätiölle tekemässämme vaikuttavuusarvioinnissa. Myös organisaation näkymistä ja aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa voidaan kartoittaa samalla työkalulla.

Media-analyysi paljastaa, mistä julkisuuspiikit syntyvät.

Analysoimme Helsingin Sanomain Säätiön medianäkyvyyttä muun muassa STT:n uutisarkiston avulla.

Kun tutkimme Helsingin Sanomain Säätiön vaikuttavuutta, ilmeni, että säätiö ja sen ylläpitämät Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo näkyvät mediassa erityisesti silloin, kun on jaettu merkittäviä apurahoja ja toimittajastipendejä, palkittu kilpailujen voittajia, julkaistu ajankohtaisesti puhuttelevia tutkimuksia tai järjestetty mediaa kiinnostavia tilaisuuksia ja näyttelyitä. Näkyvyys oli erityisen vahvaa Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.

Tutkimusten mukaan kuva säätiöistä on hyvin valju suurimmissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Myöskään säätiöiden tunnettuus kansalaisten keskuudessa ei ole kovin häävi. Organisaation yleinen tunnettuus riippuu pitkälti medianäkyvyydestä: jos ei näy mediassa, ei tule tunnetuksi eivätkä toivotut vaikutukset säteile yhteiskuntaan niin tehokkaasti kuin haluttaisiin.

Organisaation on hyödyllistä oppia ymmärtämään, mikä omassa toiminnassa kiinnostaa mediaa ja millaisilla ulostuloilla se voi ylittää uutiskynnyksen. Oheisen kuvion korkein piikki on Koneen Säätiöllä 31.1.2017. Se syntyi uutisoinnista, joka liittyi Luontolahjani 100-vuotiaalle Suomelle -kampanjaan, jossa Koneen Säätiö rauhoitti 129 hehtaarin metsäalueen. Tämä hanke on osattu hoitaa mainiosti myös viestinnän näkökulmasta!

Pasi Kivioja

Viisi vuotta Luotsina

Töttöröö! Viestintäluotsi täyttää viisi vuotta. Se on nopeatahtisessa viestinnän maailmassa pitkä aika. Kovin monta päivää ei silti vaihtaisi pois – niin hauskaa tämä on ollut.

Muutimme samalla vanhan nimemme Viestintätoimisto Luotsin Viestintäluotsiksi, joksi meitä monet ovat kutsuneet alusta asti. Samalla uudistimme logomme, jonka meille loi AD Samuli Häkkilä. Kirsikkana kakun päällä on uusi verkkosivustomme, jonka tuunasimme Markkinointitoimisto Maan kanssa vastaamaan paremmin yrityksemme nykyistä profiilia. Se kertoo asiakkaillemme – nykyisille ja tuleville – enemmän siitä, mitä teemme. Samalla haluamme tuoda esiin osaavia yhteistyökumppaneitamme ja kenties houkutella mukaan uusia. Uudet sivumme ovat entistä responsiivisemmat ja toimivat aiempaa paremmin myös mobiililaitteilla.

Tässä iässä pitää jo tietää, mitkä ovat omat vahvuudet ja mihin suuntaan olemme menossa. Olemme yritys, jonka asiantuntemus viestinnän saralla on laaja-alaista, ja olemme ottaneet tehtäväksemme mieluusti myös vähän erikoisempia projekteja. Perusviestintä on edelleen kuitenkin numero yksi, jota ilman yksikään yritys tai yhteisö ei menesty. Sen tueksi autamme tekemään strategian ja suunnitelman tehokkaalle viestinnälle. Autamme myös viestinnän käytännön toteutuksessa ja sisältöjen luomisessa.

Luotsilla on erityisosaamista muun muassa median kanssa toimimisen, kriisiviestinnän, tiedeviestinnän, vaikuttavuusarvioinnin ja asiakasjulkaisujen saralla. Olemme tehneet tiedeviestinnän koulutuksia ja auttaneet satoja tutkijoita viestimään paremmin omista erikoisaloistaan. Vaikuttavuusarviointi on aivan uusi palvelu, josta ensimmäinen, Helsingin Sanomain Säätiölle tehty arvio, on juuri valmistunut. Julkaisujen tekijöinä ja sisältöjen luojina meillä Luotsissa on pitkäaikainen kokemus.

Muista uusista palveluista tiedottelemme myöhemmin!

Luotsin perustajat Otto ja Pasi

 

Helsingin Sanomain Säätiön vaikuttavuusarviointi

Mitä teimme? Pasi Kivioja ja Petro Poutanen toteuttivat laajan yhteiskunnallisen ja tieteellisen vaikuttavuuden arvioinnin Helsingin Sanomain Säätiölle. Säätiö jakaa apurahoja viestinnän tutkimukseen, rahoittaa toimittajastipendiaattien vaihto-ohjelmia ulkomailla ja järjestää Uutisraivaaja-mediainnovaatiokilpailua. Säätiön ylläpitää myös Päivälehden museota ja Päivälehden arkistoa.

Miten? Säätiön keinot vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöönsä purettiin osiin, ja jokaista osa-aluetta arvioitiin erilaisilla tutkimusmenetelmillä. Prosessi sisälsi muun muassa sidosryhmien haastatteluita, survey-kyselyitä, medianäkyvyysanalyyseja ja tutkimushankkeiden lopputuotosten julkaisuanalyyseja.

Milloin? Projekti alkoi tammikuussa 2017. Raportin julkistusta juhlittiin maaliskuussa 2018.

Tulokset: Kerättyjen tietojen perusteella säätiön yhteiskunnallinen vaikuttavuus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla (1=heikkoa, 2=keskitasoa, 3=vahvaa) säätiön itsensä määrittelemällä toimialueella vahvaksi. Tieteellinen vaikuttavuus oli keskitasoa, viestinnän alan opetuksen ja professuurien tukemisen vaikuttavuus vahvaa, ammatillinen ja henkilökohtainen vaikuttavuus tutkijoiden kannalta vahvaa ja toimittajien kohdalla keskitasoa. Vaikuttaminen median välityksellä vaihteli välineestä riippuen heikosta vahvaan. Erityisen hyvin säätiön näkyi Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.

Lue lisää: Raportin voit lukea säätiön sivuilta. Valta & Vastuu -lehden artikkelissa kerromme, miten arviointi tehtiin. Lue myös Petro Poutasen blogikirjoitus tieteellisen vaikuttavuuden arvioinnista ja Pasi Kiviojan kirjoitus medianäkyvyyden analysoinnista vaikuttavuuden osatekijänä.

Pin It on Pinterest