25.10.2019 | Blogi
Meidät ja yrityksemme tuntevat tietävät, että teemme asiakkaillemme kriisiviestintää. Kriisiviestintätoimeksiannot ovat usein todella haastavia ja mielenkiintoisia , joista ei kuitenkaan oikein koskaan pysty puhumaan ulkopuolisille. Nyt sellainen sattui omalle kohdalle ja tässä hieman taustoja tapaukselle.
Sekä Pasi että minä toimimme myös erilaisissa yhdistyksissä ja muissa porukoissa vapaa-ajallamme. Nämä harvemmin joutuvat kriisin ytimeen, mutta sitäkin sattuu. Viimeksi sattui vähän aikaa sitten, kun pursiseurani Merenkävijät, jonka hallituksen puheenjohtajana eli kommodorina toimin joutui mediakohun ytimeen, joka läikkyi aika vahvasti myös somen puolelle.
Kaikki alkoi siitä, kun loppukesästä eräs seuramme jäsen havaitsi, että Makia Clothingin mallistossa oli tarjolla useita tuotteita M-logolla, joka muistutti erehdyttävän paljon Merenkävijöiden omaa, vuonna -23 arkkitehti Oiva Kallion piirtämää logoamme.
Yhteydenotto Makiaan logon käytön lopettamiseksi ei
tuottanut tulosta. Seuraavaksi otimme yhteyttä seuran jäseneen, joka toimi
patentti- ja tekijänoikeusasioiden parissa. Hänen yhteydenottonsa poiki laskelmoivan
ja tylyn kirjeen vastapuolen kalliilta lakiasiantoimistolta. Seuran vastineen
saatuaan, lakiasiaintoimisto kehotti lakiteknisiä termejä luovasti käyttäen pursiseuraa
pysymään vaiti ja varoitti kalliista oikeudellisesta prosessista, johon meillä
ei kenties olisi varaa.
Tässä vaiheessa vastapuolen toiminta oli herättänyt varsin
paljon närää jäsenistössä ja moni halusi tehdä asialle jotain. Joku tai jotkut
jäsenet vinkkasivat Helsingin Sanomien toimitukselle juttuaiheesta. Tämän seurauksena
puhelimeni soi sunnuntaiaamuna.
Tähän asti olin arvioinut jutun kulkevan edellä kertomani
kaavan mukaan. Asian tekeminen julkiseksi oli koko ajan suunnitelmissa, mutta
tässä jäsenistöstä tullut yhteydenotto HS:ään nopeutti prosessia.
Kriisiviestinnässä on tärkeää, että ulos kerrottu tarina on
selkeä, ei muutu ja ennen kaikkea, että se on totta. Tässä suhteessa reilun
kuukauden jatkunut prosessi oli hitsannut pursiseuran porukan yhteen ja kiteyttänyt
yhteisen näkemyksemme. Minun oli siis helppo puhua.
Viestintä rakentuu yleisesti faktojen varaan, mutta kun haluaa viestin todella resonoivan, siinä pitää olla myös tunnetta. Tämä ei ollut tässä tapauksessa kovin vaikeaa, koska logomme käyttö oli mennyt monilla, myös minulla, tunteisiin. Haastattelu sujui faktat läpikäyden ja sitten toimittaja, ammatti-ihmisenä kysyi, miltä tämä kaikki tuntui. Kerroin, miltä minusta oikeasti tuntui. Tämä tuli HS:n artikkelissa hyvin läpi, joka osaltaan auttoi tarinaa leviämään.
Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lehtijutun
(ja sitä seuranneen sosiaalisen median myrskyn) kuvitus, jossa oli rinnakkain Makian
versio ja meidän käytössä oleva logomme kertoi oikeastaan kaikille, mistä pohjimmiltaan
oli kyse. Kriisiviestinnässä on hyvä muistaa kuvien merkitys. Tässä kohtaan se
toimi niin hyvin kuin vain mahdollista.
Vastapuolella oli koko ajan puheyhteys mediaan, jota he
käyttivät hyväkseen. Media toimi tasapuolisesti ja sai myös vastapuolen kommentit.
Tässä suhteessa vastapuolen edustaja pysyi esimerkillisesti tarinassaan, jonka
ydin oli modernin katukulttuurin oikeus inspiroitua ja versioida kaikkea
näkemäänsä. Ainoa vika tässä tarinassa, tai niin kuin hienosti sanotaan –
narratiivin hallussa pitämisessä – oli se, että suuri yleisö ei ollut vastapuolen
kanssa samaa mieltä. Mahdollisuus verrata logoja rinnakkain karisti suurimmalta
osalta uskon hyväntahtoiseen ’versiointiin’.
Juttu oli ilmestynyt HS:n nettisivuilla sunnuntai-iltapäivänä. Se nousi heti luetuimmaksi jutuksi ja pysyi top-3 -listalla melkein vuorokauden. Juttu painettiin myös seuraavan päivän paperilehteen. Heti jutun ilmestyttyä jaoimme sen omiin henkilökohtaisiin ja seuran sosiaalisen median kanaviin. Juttu lähti leviämään keskivaikean pensaspalon nopeudelle. Iltaan mennessä se tuli vastaan joka toisen tutun seinällä ja Twitterissäkin juttu levisi.
Maanantaiaamuna yhteyttä otti Iltalehden toimittaja, jolle kerroin saman tarinan. Iltalehden juttu tuli illemmalla ulos ja oli hyvin näkyvillä. Myös tämä juttu jaettiin sosiaaliseen mediaan.
Maanantaina aloitin mediaseurannan käytössämme olevalla Meltwaterin työkalulla. Aluksi hittejä oli vain muutamia, mutta kohta jutusta oman versionsa olivat tehneet IS, TalSa, HBL, KL ja monet muut mediat. Ja sosiaalinen media takoi hittejä jokaisesta uudesta jutusta.
Olin itse ajatellut kohun laantuvan parissa päivässä, mutta
aihe oli medialle ja yleisölle sen verran herkullinen, että juttuja ilmestyi jatkuvalla
syötöllä. Kuten arvata saattaa, sosiaalisessa mediassa kanavalle sille niin ominainen
noitavaino ja meemitehtailu. Juttu generoi kuin itsekseen vettä omaan myllyynsä.
Keskiviikkona meihin oltiin yhteydessä sovinnon merkeissä. Merenkävijöillä ei ollut halua riidellä asiasta ja vastapuolellakin oli aito halu päästä pois otsikoista. Asia sovittiin nopeasti ja pursiseura tiedotti perjantaiaamuna sovinnon syntymisestä oikein STT-tiedotepalvelulla lähetetyllä lehdistötiedotteella. Tiedote itsessään oli verraten niukkasanainen, mutta tästä huolimatta se meni läpi kaikissa kanavissa, jotka olivat juttua käsitelleet.
Seuraavan viikonlopun aikana kohu laantui ja palasimme
päiväjärjestykseen.
Mitä tästä sitten opittiin?
Oikeuksistaan pitää olla tietoinen ja niitä pitää puolustaa.
Nykymaailmassa vallitsee usein vahvimman oikeus, ja se toteutuu juuri niin
kauan, kun vastarinta on olematonta. Hakematta tulee mieleen pihan
kiusaajakovikset, jotka mellestivät juuri niin pitkään, kunnes joku uskalsi
nousta vastarintaan.
Kun puhutaan tekijänoikeuksista, on hyvä selvittää oikeudet
juurta jaksain.
Media on hyvä yhteistyökumppani. Median tehtävä on välittää
tietoa ja toimittaja etsii aina hyvää juttua. Jos sinulla on asia, jonka haluat
julki, pue se hyvän tarinan muotoon.
Vältä oikeusjuttuja. Tuttu lakimies on sanonut minulle
joskus, että oikeusjutuissa rikastuvat vain lakimiehet.
Hyvä tarina ja tunne toimii mediassa ja varsinkin
sosiaalisessa mediassa. SoMe toimii syyttäjänä, lautamiehenä, tuomarina ja
pyövelinä. Tämä toimii kumminkin päin – se osapuoli, jonka tarina resonoi
paremmin, saa ilmaherruuden. Toisen maine kärsii. Ja maine on rahanarvoista.
Jos olet yritys, olet yksityishenkilöä huomattavasti vapaampaa riistaa. Vastuullinen yritys toimii niin, ettei kriisejä pitäisi syntyä ainakaan oman toiminnan vuoksi. Mutta jos jotain nyt sattuisikin, vastuullinen yritys on tehnyt ennakkoon riskikartoituksen, laatinut yhdessä asiantuntijan kanssa kriisiviestintäsuunnitelman ja -valmiuden. Vastuullinen yritys harjoittelee kriisin varalta. Valmistautuneessa yrityksessä kriisiviestinnän linja ja työnjako on selkeä. Vastuullinen ja valmistautunut kriisiviestiä kertoo faktat eikä valehtele.
Otto Aalto
27.9.2019 | Tapahtuma
Pasi Kiviojan ja Peter Janssonin Tilanne päällä! -kirja julkistetaan Helsingin Oodi-kirjaston Maijansalissa perjantaina 18. lokakuuta kello 11-12. Tilaisuus on avoin yleisölle. Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa suoraan kustantaja Docendolta. Ilmoittaudu Facebook-tapahtumaan tästä.
Tilaa kirja esim. Docendon verkkokaupasta.
”No, Jansson, mikä se on päivän uutinen?” uteli puhemies Sauli Niinistö usein eduskunnan kahvilan pöydässä lehtikuvaaja Peter Janssonilta, kun hän halusi päästä jyvälle median puuhista.
Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikoille, oikeudenkäynteihin, urheilukisoihin ja julkkishäihin. Hän todisti objektiivinsa läpi autolautta Estonian pelastustöitä, Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä ja presidentti Urho Kekkosen viimeistä matkaanlähtöä ruumisautossa Tamminiemestä.
Nopealiikkeinen uutiskuvaaja liikkui yhtä sulavasti niin politiikan kulisseissa kuin Etiopian nälkäleireilläkin. Jotenkin Jansson onnistui aina löytämään itsensä erikoisista paikoista – kuten istumasta iltaa presidentin ja pääministerin kanssa Mäntyniemessä, juoksemassa takaperin pikakiituri Carl Lewisin edessä tai poliisin kiinniottamana rikospaikalla.
Jansson näki ja koki paljon sellaista, mitä on median vaikea esittää ja mistä ei oikein haluta puhua. Alastomuus, seksuaalisuus, kuolleiden näyttäminen, viranomaisten toiminta, sosiaaliset ongelmat, toimittajien ja poliitikkojen suhde, media itse… Kirjan tekijät pohtivat, mistä nämä tabut syntyvät ja miten kuvaaja niitä käsittelee. Samalla kirja luo läpileikkauksen uutiskuvaajan työn ja valokuvaustekniikan muutoksesta median murroksessa.
Lehtikuvaaja Peter Janssonin (s. 1952) ura alkoi Hufvudstadsbladetista vuonna 1974. Hän siirtyi Lehtikuvaan 1977 ja freelanceriksi 1986. Jansson on kuvannut uutistapahtumia muun muassa Helsingin Sanomille, Uudelle Suomelle, Ilta-Sanomille, Iltalehdelle, Pressfotolle, Dagens Nyheterille ja ruotsalaisille iltapäivälehdille. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2015.
Pasi Kivioja (s. 1974) työskenteli toimittajana Janssonin kanssa Ilta-Sanomissa vuosina 2000–2009. Nykyisin Kivioja toimii viestintäyrittäjänä, vapaana kirjoittajana ja kolumnistina muun muassa Suomen Kuvalehdessä. Hän toimi Julkisen sanan neuvoston jäsenenä 2014–2017 ja kautensa loppuajan myös toisena varapuheenjohtajana. Kivioja väitteli iltapäivälehtien ja median murroksesta Tampereen yliopistossa ja valmistui yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2019.
20.5.2019 | Case
Viestintäluotsi on vastannut Automaatioväylä-lehden tuottamisesta
jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin lehdelle luotiin uusi konsepti. Nykyisin
lehden päätoimittajana toimii Luotsin Otto Aalto.
Automaatioväylän toimituksen tukena on aktiivinen
toimitusneuvosto, jonka kanssa juttuja ideoidaan. Toimituksen eli Luotisin
tehtävänä on paitsi olla vastuullinen päätoimittaja, neuvoa ja auttaa avustajia
ja asiantuntijoita jutunteossa. Lisäksi toimitus tekee itse jonkin verran
juttuja. Lehteen hyväksytyt jutut editoidaan, jotta lehden sisällön
journalistinen laatu säilyy. Tekijät hankkivat kuvamateriaalia yhdessä
toimituksen kanssa ja tähän kiinnitetään Automaatioväylässä jatkuvasti
huomiota.
Päätoimittajan tehtävänä on myös valvoa lehden ulkoasua ja
toimia neuvonantajana lehden taitossa. Lehden ulkoasu kehittyy jatkuvasti. Automaatioväylä
ilmestyy paperisena ja siitä tehdään lisäksi näköislehti Automaatioväylän verkkosivuille.
Automaatioväylällä on vankka asema automaatioalan asiantuntijoiden ja
valmistajien keskuudessa. Tämä on pitkälti toimitusneuvoston ja lehden
toimituksen yhteisten, määrätietoisten ponnistelujen tulosta.
Automaatioväylän päätoimittaja/asiakas/tuottajamalli on hyvä
esimerkki kustannustehokkaasta tavasta tehdä julkaisuja. Konsepti sopii
kaikenlaisiin julkaisuihin, jossa voidaan yhdistää asiakkaan asiantuntemus ja
suhteet Luotsin journalistiseen osaamiseen.
19.3.2019 | Blogi
Miltä kuulostaa sana ”asiantuntijabrändi”? Näen edessäni epäuskoisen joukon akateemisia asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka yrittävät olla vääntelemättä kasvojaan liikaa. Vihdoin joku nostaa kätensä ylös ja kommentoi: ”Eikös brändien avulla myydä halpaa makkaraa?”
Asiantuntijat ovat ihmisiä ja persoonia, miksi heitä pitäisi brändätä? Tosiasia on, että huikeatkaan akateemiset näytöt ja tutkimukseen perustuvat faktat eivät riitä erottautumiseen digitalisoituneessa mediaympäristössä. Medioiden täyttämässä yhteiskunnassa vaikuttamisesta eri viestintäkanavissa on tullut keskeinen taito myös asiantuntija-ammateissa toimiville.
Korkeasti koulutetut oman alansa asiantuntijat ovat saaneet huomata, kuinka sosiaalinen media nostaa esille itseoppineita asiantuntijoita. Taitavat viestijät osaavat herättää tunteet ja saada ihmiset liikkeelle verkon yhteisöllisissä kanavissa, joissa mielipiteitä muokataan ja luodaan. Yhteiskunnallisen keskustelun tila uhkaa täyttyä voimakkaasti tunteisiin vetoavista sisällöistä, disinformaatiosta ja yksipuolisista kärjistyksistä. Sanavalmiin, näkemyksellisen ja kriittisen asiantuntijayhteisön rakentaminen digitaaliseen mediaympäristöön on asiantuntijaviestinnän missio.
Tässä työssä asiantuntijabrändi eli se, millaisena asiantuntija tunnetaan ja nähdään, antaa etulyöntiaseman. Hyvä brändi on vetovoimainen ja auttaa tuomaan omat argumentit näkyvälle sijalle. Kuuntelemme niitä, ketkä tunnemme ja keihin luotamme.
Mutta eihän brändääminen kiinnosta asiantuntijoita? Haastattelin elokuussa 2019 ilmestyvää asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa -opaskirjaa varten suomalaisia oman alansa asiantuntijoita sosiaalisen median käytöstä ja asiantuntijabrändäämisestä. Harva heistä puhuu brändäämisestä, mutta kukaan ei kiistä vetovoimaisen persoonan merkitystä, kun puhutaan faktatiedon puolustamisesta.
Sama kokemus minulle on syntynyt useita satoja akateemisia asiantuntijoita kouluttaessani. Moni heistä kaipaa keinoja rakentaa näkyvyyttä ja tuoda omaa osaamistaan kiteyttäen ja populaarissa muodossa esille. Moni heistä kaipaa myös kollegiaalista tukea: lisää kannuksensa somen ulkopuolella hankkineita asiantuntijoita sosiaalisen median kanaviin!
Asiantuntijabrändin rakentamisessa pääsee helposti alkuun. Ei tarvitse kuin tarkistaa, että itsestä löytyy asialliset tiedot helposti verkosta etsimällä. Samalla voi varmistaa, että oma ”hissipuhe” eri profiileissa vastaa sitä, millä sanoilla haluaa tulla löydetyksi verkosta. Mistä haluan että minut tunnetaan? Mikä on osaamiseni kova ydin?
Lisäksi voi pohtia, pitäisikö sosiaaliseen mediaan uhrata aikaa esimerkiksi tunti viikossa. Mitä siitä voisi hyötyä? Ehkä verkostoja, uusia ideoita, kutsu seminaariin puhumaan tai vaikkapa haastattelupyyntö medialta? Kaikki on mahdollista, mutta tavoitteet kannattaa asettaa.
Ja vaikka taustaorganisaatio uran varrella vaihtuisikin, hyvä asiantuntijabrändi säilyy asiantuntijalla itsellään kehittyen ja hioutuen uran varrella.
Kirjoittaja Petro Poutanen on valtiotieteiden tohtori ja yrittäjä. Petrolla on pitkä kokemus johdon ja asiantuntijoiden valmentamisesta erityisesti strategisen vaikuttamisen kysymyksissä. Hän toimii datalähtöisen vaikuttamisviestinnän parissa perustamassaan Optifluence Oy:ssä. Hän on Viestintäluotsin yhteistyökumppani asiantuntijaviestinnän koulutuksissa ja vaikuttavuusarvioinneissa.
13.3.2019 | Case
Mitä teimme? Luotsi koulutti Itä-Suomen yliopiston tutkijoita sosiaalisen median saloihin kolmena päivänä Kuopiossa.
Miten? Koulutus toteutettiin webinaarina eli etäopetuksena, jossa yliopisto vastasi tekniikasta ja kouluttaja sisällöstä. Ensimmäinen päivä oli suunnattu somen aloittelijoille, ja kahtena muuna päivänä tarkasteltiin somen hyötyjä tutkijalle pintaa syvemmältä. Vuorovaikutus osallistujien ja kouluttajan välillä tapahtui yliopiston sisäisen chatin ja Twitterin välityksellä.
Milloin? Suomenkielinen koulutus toteutettiin helmikuussa 2019. Vastaava englanninkielinen koulutusjakso on tulossa toukokuussa 2019.
Miten meni? Ilmoittautuneita koulutukseen oli yli sata, ja aktiivisuus koulutuksen aikana erittäin vilkasta. Koulutuksen sisältöä voi edelleen tarkastella Twitterissä aihetunnisteella
#uefsome. Tässä muutama palaute koulutuksesta:
8.10.2018 | Case
Mitä teimme? Luotsi osallistui kevättalvella 2018 tarjouskilpailuun Turun ylioppilaslehden formaattiselvityksestä ja voitti kilpailun. Pasi Kivioja ja Otto Aalto toteuttivat laajan selvityksen eri formaattivaihtoehtojen vaikutuksista lehden talouteen, tavoittavuuteen ja merkityksestä turkulaiselle ylioppilaselämälle. Turun ylioppilaslehti tavoittaa suuren osan opiskelijoista Turun, Porin ja Rauman kampuksilla. Se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja sen painos normaalisti yli 7000 ja kaksi kertaa vuodessa kaupunkijakelun yhteydessä lehteä painetaan 11 800 kappaletta.
Miten? Turun ylioppilaslehden taustat ja asiakkaan antamat tavoitteet käytiin läpi. Tutustuimme Tylkkärin toimitukseen ja kävimme läpi lehtien sisällöt, painosmäärät ja jakelun. Muodostimme kolme erilaista skenaariota, joiden puitteissa kävimme läpi eri formaattivaihtoehtojen vaikutusta lehden talouteen ja relevanssiin kohdeyleisölleen. Käytössä oli tuore lehden lukijatutkimus. Haastattelimme muiden Suomessa ilmestyvien ylioppilaslehtien päätoimittajat ja hankimme tietoa erilaisten formaattimuutosten vaikutuksesta lehtiin. Lisäksi haastateltiin otos lehden ilmoittajia, ilmoitusmyynti sekä kävimme läpi ilmoitusasiakkaiden toiveita medialle.
Milloin? Projekti alkoi huhtikuussa 2018. Asiakas sai raportin käyttöönsä elokuun lopussa ja se esiteltiin ylioppilaskunnan edustajistolle syyskuussa 2018.
Tulokset: Kerätyn tiedon ja sen analyysin pohjalta kävimme läpi kolme todennäköisintä skenaariota: lehden ilmestyminen jatkuu nykyisellään, lehti siirtyy kokonaan nettiin tai lehden ilmestyminen harvenee ja panostus nettiin kasvaa. Tutkimuksessa kävi ilmi se, että Turun ylioppilaslehti on arvostettu ja luettu julkaisu opiskelijoiden ja alumnien keskuudessa ja että se kulkee median murroksesta poikkeavaa polkua. Rajut formaattimuutokset saattaisivat vaarantaa kiinteän lehti-lukijasuhteen sekä tavoittavuuden. Formaattimuutoksilla ei myöskään ole saavutettavissa suuria säästöjä. Sekä ilmoittajat että lukijat olivat tyytyväisiä lehden tavoittavuuteen.
22.3.2018 | Blogi
Medianäkyvyysanalyysit ovat osa vaikuttavuusarviointiamme. Voimme toteuttaa medianäkyvyysanalyysin myös erillisprojektina. Analysoimme organisaationne viestinnän onnistumista ja annamme kehitysehdotuksia viestinnän tehostamiseksi sekä tunnettuuden ja profiilin kirkastamiseksi. Meillä on pitkä kokemus median ja viestinnän parissa toimimisesta.
Oheiseen kuvioon on poimittu esimerkinomaisesti muutaman säätiön ja rahaston medianäkyvyys aikaväliltä 21.3.2017-21.3.2018 (näkymän kokoa voit suurentaa ja pienentää painamalla ctrl+ ja ctrl-). Säätiöt ovat erikokoisia ja toimivat keskenään hieman erityyppisillä aloilla, minkä vuoksi uutiskynnyskin on jokaisella toimijalla hieman eri korkeudella. Näistä kuvaajaan valituista toimijoista eniten uutisosumia kuluneelta vuodelta on Koneen Säätiöllä, 341 kappaletta.
Tässä on tarkasteltu organisaation nimen esiintymistä verkon uutismedioissa käytössämme olevalla mediaseurantatyökalulla. Seuranta kattaa kaikki verkossa julkaisevat uutismediat. Voimme tutkia myös hankekohtaista medianäkyvyyttä, analysoida kilpailijoiden toimintaa, kaivautua syvemmälle mediahistoriaan ja tarvittaessa selvittää näkyvyyttä myös printtimediassa. Näin toimimme Helsingin Sanomain Säätiölle tekemässämme vaikuttavuusarvioinnissa. Myös organisaation näkymistä ja aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa voidaan kartoittaa samalla työkalulla.
Media-analyysi paljastaa, mistä julkisuuspiikit syntyvät.
Analysoimme Helsingin Sanomain Säätiön medianäkyvyyttä muun muassa STT:n uutisarkiston avulla.
Kun tutkimme Helsingin Sanomain Säätiön vaikuttavuutta, ilmeni, että säätiö ja sen ylläpitämät Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo näkyvät mediassa erityisesti silloin, kun on jaettu merkittäviä apurahoja ja toimittajastipendejä, palkittu kilpailujen voittajia, julkaistu ajankohtaisesti puhuttelevia tutkimuksia tai järjestetty mediaa kiinnostavia tilaisuuksia ja näyttelyitä. Näkyvyys oli erityisen vahvaa Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.
Tutkimusten mukaan kuva säätiöistä on hyvin valju suurimmissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Myöskään säätiöiden tunnettuus kansalaisten keskuudessa ei ole kovin häävi. Organisaation yleinen tunnettuus riippuu pitkälti medianäkyvyydestä: jos ei näy mediassa, ei tule tunnetuksi eivätkä toivotut vaikutukset säteile yhteiskuntaan niin tehokkaasti kuin haluttaisiin.
Organisaation on hyödyllistä oppia ymmärtämään, mikä omassa toiminnassa kiinnostaa mediaa ja millaisilla ulostuloilla se voi ylittää uutiskynnyksen. Oheisen kuvion korkein piikki on Koneen Säätiöllä 31.1.2017. Se syntyi uutisoinnista, joka liittyi Luontolahjani 100-vuotiaalle Suomelle -kampanjaan, jossa Koneen Säätiö rauhoitti 129 hehtaarin metsäalueen. Tämä hanke on osattu hoitaa mainiosti myös viestinnän näkökulmasta!
Pasi Kivioja
7.3.2018 | Uutinen
Töttöröö! Viestintäluotsi täyttää viisi vuotta. Se on nopeatahtisessa viestinnän maailmassa pitkä aika. Kovin monta päivää ei silti vaihtaisi pois – niin hauskaa tämä on ollut.
Muutimme samalla vanhan nimemme Viestintätoimisto Luotsin Viestintäluotsiksi, joksi meitä monet ovat kutsuneet alusta asti. Samalla uudistimme logomme, jonka meille loi AD Samuli Häkkilä. Kirsikkana kakun päällä on uusi verkkosivustomme, jonka tuunasimme Markkinointitoimisto Maan kanssa vastaamaan paremmin yrityksemme nykyistä profiilia. Se kertoo asiakkaillemme – nykyisille ja tuleville – enemmän siitä, mitä teemme. Samalla haluamme tuoda esiin osaavia yhteistyökumppaneitamme ja kenties houkutella mukaan uusia. Uudet sivumme ovat entistä responsiivisemmat ja toimivat aiempaa paremmin myös mobiililaitteilla.
Tässä iässä pitää jo tietää, mitkä ovat omat vahvuudet ja mihin suuntaan olemme menossa. Olemme yritys, jonka asiantuntemus viestinnän saralla on laaja-alaista, ja olemme ottaneet tehtäväksemme mieluusti myös vähän erikoisempia projekteja. Perusviestintä on edelleen kuitenkin numero yksi, jota ilman yksikään yritys tai yhteisö ei menesty. Sen tueksi autamme tekemään strategian ja suunnitelman tehokkaalle viestinnälle. Autamme myös viestinnän käytännön toteutuksessa ja sisältöjen luomisessa.
Luotsilla on erityisosaamista muun muassa median kanssa toimimisen, kriisiviestinnän, tiedeviestinnän, vaikuttavuusarvioinnin ja asiakasjulkaisujen saralla. Olemme tehneet tiedeviestinnän koulutuksia ja auttaneet satoja tutkijoita viestimään paremmin omista erikoisaloistaan. Vaikuttavuusarviointi on aivan uusi palvelu, josta ensimmäinen, Helsingin Sanomain Säätiölle tehty arvio, on juuri valmistunut. Julkaisujen tekijöinä ja sisältöjen luojina meillä Luotsissa on pitkäaikainen kokemus.
Muista uusista palveluista tiedottelemme myöhemmin!
Luotsin perustajat Otto ja Pasi
5.3.2018 | Case
Mitä teimme? Pasi Kivioja ja Petro Poutanen toteuttivat laajan yhteiskunnallisen ja tieteellisen vaikuttavuuden arvioinnin Helsingin Sanomain Säätiölle. Säätiö jakaa apurahoja viestinnän tutkimukseen, rahoittaa toimittajastipendiaattien vaihto-ohjelmia ulkomailla ja järjestää Uutisraivaaja-mediainnovaatiokilpailua. Säätiön ylläpitää myös Päivälehden museota ja Päivälehden arkistoa.
Miten? Säätiön keinot vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöönsä purettiin osiin, ja jokaista osa-aluetta arvioitiin erilaisilla tutkimusmenetelmillä. Prosessi sisälsi muun muassa sidosryhmien haastatteluita, survey-kyselyitä, medianäkyvyysanalyyseja ja tutkimushankkeiden lopputuotosten julkaisuanalyyseja.
Milloin? Projekti alkoi tammikuussa 2017. Raportin julkistusta juhlittiin maaliskuussa 2018.
Tulokset: Kerättyjen tietojen perusteella säätiön yhteiskunnallinen vaikuttavuus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla (1=heikkoa, 2=keskitasoa, 3=vahvaa) säätiön itsensä määrittelemällä toimialueella vahvaksi. Tieteellinen vaikuttavuus oli keskitasoa, viestinnän alan opetuksen ja professuurien tukemisen vaikuttavuus vahvaa, ammatillinen ja henkilökohtainen vaikuttavuus tutkijoiden kannalta vahvaa ja toimittajien kohdalla keskitasoa. Vaikuttaminen median välityksellä vaihteli välineestä riippuen heikosta vahvaan. Erityisen hyvin säätiön näkyi Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.
Lue lisää: Raportin voit lukea säätiön sivuilta. Valta & Vastuu -lehden artikkelissa kerromme, miten arviointi tehtiin. Lue myös Petro Poutasen blogikirjoitus tieteellisen vaikuttavuuden arvioinnista ja Pasi Kiviojan kirjoitus medianäkyvyyden analysoinnista vaikuttavuuden osatekijänä.
4.3.2018 | Blogi
Joka vuosi julkaistaan arviolta kaksi ja puoli miljoonaa akateemista artikkelia. Tämän valtavan tietomäärän tuottaminen on suuri ponnistus, sillä tutkijat käyttävät merkittävän osan työajastaan juuri akateemisten artikkelien kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Keskimäärin yhden artikkelin julkaisuprosessi kestää jopa 9–18 kuukautta tieteenalasta riippuen. Jo pelkästään käytettyjen resurssien näkökulmasta on tärkeää kyetä arvioimaan, mikä on tutkimuksen vaikuttavuus. Puolueeton arvio vaikuttavuudesta auttaa luomaan tilannekuvaa siitä, missä mennään.
Tutkimuksen joukosta erottuminen on haastavaa, eivätkä kaikki artikkelit välttämättä koskaan löydä yleisöään. Vaikka tutkimuksella voi olla monenlaista epäsuoraa vaikuttavuutta – esimerkiksi julkisuuden, ammattipiirien tai innovaatioiden kautta – julkaisujen tieteellinen vaikuttavuus tarjoaa suoraviivaisen ja tehokkaan tavan arvioida tehdyn tutkimuksen vaikutusta akateemisessa maailmassa. Vaikuttava tutkimus saa huomiota, joka näkyy siinä, että toiset tutkijat viittaavat omissa julkaisuissaan tutkijan kirjoittamaan artikkeliin. Näin artikkeli ikään kuin kerää ”huomiopisteitä” ajan mittaan, joita laskemalla voidaan arvioida julkaisun vaikuttavuutta tietyn akateemisen tutkimusalan sisällä. Lisäksi keskeistä on se, minkälaisesta julkaisusta on kyse sekä millä akateemisella foorumilla tutkimus on julkaistu.
Tutkimusartikkelien vaikuttavuutta havainnollistaa niin kutsuttu ”pitkä häntä” -lainalaisuus. Se tarkoittaa sitä, että vain harvoihin julkaisuihin viitataan hyvin paljon, ja suuri osa julkaisuista muodostaa niin kutsutun pitkän hännän, eli niihin viitataan vain muutamia kertoja – tai ei ollenkaan. Suhteuttamalla artikkelin saamat viittaukset alan tyypillisiin lukuihin voidaan arvioida, miten vaikuttavaa tutkimus on tieteellisessä mielessä. Samalla saadaan tietoa siitä, mikä on tutkimushankkeen ja rahoituksen tuottama tieteellinen kokonaisvaikuttavuus tutkijan henkilökohtaisen julkaisuluettelon kasvattamisen ohella.
Aivan uuden lukunsa tieteelliseen vaikuttavuuteen tuovat sosiaalisen median mahdollisuudet viestiä tutkimuksesta uusilla ja kiinnostusta herättävillä tavoilla. Sosiaalisen median huomion lisäämästä tieteellisestä vaikuttavuudesta on saatu myös tieteellistä näyttöä ja sosiaalisen median huomion lisääminen yhdeksi vaikuttavuuden kriteeriksi on yleistymässä. Myös tämä avaa uuden keinoin arvioida tutkimuksen tieteellistä vaikuttavuutta: sosiaalisen median areenoilla käydään runsaasti myös tieteeseen ja sen sovellusalueisiin liittyvää keskustelua, mitä kautta myös tieteellinen tutkimus saavuttaa yhä laajemman yleisön. Myös tätä vaikuttavuutta voi mitata keräämällä sosiaalisesta mediasta tutkimuksen tuottamia osumia ja keskusteluja.
VTT Petro Poutanen
>> Lue raportistamme, miten arvioimme Helsingin Sanomain Säätiön rahoittaman tutkimuksen tieteellistä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.